Kohti muutosten vuotta 2010

Vuosi 2009 on ollut talouslaman aikaa niin meillä kuin muuallakin. Olemme saaneet nähdä talouden rakenteiden ja pelisääntöjen olevan erityisen heikkoja tämänlaisissa syntyneissä poikkeustilanteissa ja olimme lähellä ajautua globaalin talousjärjestelmän romahdukseen. Se pystyttiin tällä kertaa estämään vain massiivisilla valtioiden elvytystoimilla, jotka kuitenkin velkaannuttivat ja tulevat yhä pahemmin velkaannuttamaan tulevina vuosina valtiot ja aiheuttamaan kasvavia ongelmia tuleville vuosille.

Talouslaman arki ei ole vielä alkanut

Olemme eläneet jatkuvasti syventyneessä talouskriisissä, joka meillä Suomessa ei kuitenkaan ole vielä vaikuttanut muiden kuin työttömäksi joutuneiden elämään ja elintasoon sekä yritysten taloudelliseen suorituskykyyn - valtio ja kunnat ovat selvinneet velkaantumalla.

Itse asiassa vuosi on ollut erityisen hyvä asuntovelallisille, eläkeläisille ja palkannauttijoille – lainojen korot ovat alhaalla, palkat ja eläkkeet ovat nousseet aiempien sopimusten mukaisesti ja ostovoimakin on kehittynyt deflaation ja veronalennusten vuoksi suotuisasti. Valitettavasti näin ei tule jatkumaan vuonna 2010, vaan taloudellinen lama tulee koettelemaan yhä useampaa meistä.

Taloudesta ei mitään uutta

Suuri pettymys vuoden 2009 aikana ollut se, ettemme suurista puheista ja hurskaista yhteisistä teollisuusmaiden julkilausumista huolimatta ole pystyneet muuttamaan talouselämän ja erityisesti sen finanssisektorin pelisääntöjä emmekä luomaan sellaista sääntelyä, joka tulevina vuosina estäisi vastaavanlaiset talouskriisit.

Itse asiassa tällä hetkellä olemme luomassa entistä suurempaa kuplaa, joka valtioiden elvytystoimien johdosta tapahtuneen velkaantumisen vuoksi tulee olemaan entistä vaikeampi estää ja hallita. Uutta elvytysvaraa ei tuleville vuosille ole enää käytettävissä ja koska pelisäännöt ovat entiset, niin lopputulos on valitettavasti jo nyt nähtävissä – globaali talousjärjestelmän romahdus. Epäselvää on vain aikataulu.

Globaali ilmastonmuutoksen torjunta alkoi itsekkäästi

Toinen etenevä globaali kriisimme eli ilmastonmuutos ja sen torjunta sai myös ei-toivotun lopputuloksen Kööpenhaminan 19. joulukuuta päättyneen ilmastokokouksen epäonnistuessa sopimaan laillisesti sitovista, globaaleista päästövähennyksistä, joilla olisi voitu estää maapallomme ilmastotieteilijöiden ennustamaa lämpötilan nousua. Kokouksessa tuli selväksi, että

• Kiina ja muut nopeasti kehittyvät maat eivät halunneet läpinäkyviä ja valvottuja päästörajoituksia jarruttamaan heidän nopeaa hiilelle perustavaa talouskasvuaan,
• USA ei halua rajoittaa nykyistä elintasoansa ja kuluttamiseen perustuvaa elämäntapaansa,
• kehitysmaat eivät halunneet sitoutua päästövähennyksiin, koska he katsovat etteivät ole ilmastonmuutosta aiheuttaneetkaan – vaikka tulevat sen ongelmat pahiten kohtaamaan,
• Afrikan maille lämpötilan nousun rajoittaminen +2 asteeseen ei riittänyt, koska se ei riitä estämään ilmastonmuutoksesta aiheutuvia ongelmia,
• eikä Suomi osana EU:ta saanut loppupeleissä kuin sivustakatsojan roolin,
• ja jätettiinpä kansalaisjärjestötkin tylysti päätöksenteon ja osallistumisen ulkopuolelle, vaikka juuri he ovat olleet kantava voima ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnan tarpeellisuudesta kerrottaessa.

Ilmastonmuutos koetaan uhaksi nykyiselle elämänmenolle eri puolilla maailmaa, ei mahdollisuutena siirtyä nopeasti vihreään teknologiaan ja kasvuun, joka olisi joka tapauksessa toteutettava ilmastonmuutoksesta riippumatta. Luonnonvarojen ehtyminen, öljyn lähestyvä loppuminen ja ei-kestävästä energiasta, tuotannosta ja kulutuksesta johtuva maapallomme saastuminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen, olisivat mielestäni riittävä peruste globaaleille pelastustoimille.

Ilmastonmuutoshan ei ole ainoa ongelmamme - uhkia on todella paljon mm.

• eliö- ja eläinlajien massasukupuuton aiheuttama biodiversiteetin väheneminen,
• maaperän saastuminen ja eroosio,
• maailman keuhkojen eli sademetsien häviäminen ja hävittäminen,
• merten kalakantojen romahtaminen ja jätteiden kerääntyminen meriin,
• ruoantuotannon yksipuolistuminen geenimuokkauksen johdosta,
• geenimanipulaatio ja sen mahdolliset haittavaikutukset ja onnettomuudet
• tappavat virukset ja niistä mahdollisesti puhkeavat pandemiat,
• puhtaan veden väheneminen monissa osin maailmaa,
• globaalin talousjärjestelmän eriarvoistava vaikutus, joka vaikeuttaa köyhimpien ihmisten elinmahdollisuuksia,
• terrorismi, sodat ja kasvava väkivalta,
• elinolosuhteiden huononemisesta ja luonnonvarojen ehtymisestä mahdollisesti syntyvä pakolaistulva ja sen aiheuttama kaaos ja anarkia ja
• voipa taivaaltakin tulla lopullinen niitti ihmiskunnan taipaleeseen kuten dinosauruksille aikanaan kävi.

Ja tämä kaikki on jo tapahtumassa ilman ilmastonmuutostakin. Meillä on kaksi perussyytä ongelmiimme – meitä on aivan liian paljon ja me kulutamme aivan liian paljon uusiutumattomia luonnonvaroja ja siten, että ne kasaantuvat jätteinä ja saasteina ympäristöömme ja ilmaamme.

Ilmastouskovaiset ja skeptikot kaivavat poteroitaan

Ainutlaatuinen mahdollisuus jätettiin tällä kertaa siis käyttämättä ja nyt ilmastonmuutoksen torjunnassa edetään valtiollisen vapaaehtoisuuden pohjalta ja vastakkainasettelu rikkaiden, köyhien, nopeasti kehittyvien maiden ja kehitysmaiden välillä jatkuu.

Ilmastokokouksessa, keskustelupalstoilla ja mediassa käytyä mielipiteiden vaihtoa seuranneena olen tullut vakuuttuneeksi, että ilmastonmuutoksesta on muodostunut uusi uskonto niin sen puolustajille kuin sitä epäilevillekin. On syntymässä uskonsota ilmastouskovaisten ja ilmastoskeptikoiden välille, jossa omaa näkökantaa puolustetaan vahvalla tunteella ja oman ehdottoman totuuden oikeuttamalla paatoksella.

Mikä kunkin osallisen todellinen intressi on, jää monesti piiloon, mutta aito huoli planeettamme ja ihmiskuntamme yhteisestä tulevaisuudesta se ei monestikaan valitettavasti ole. Taustalla ovat egoistiset maailmankatsomuksemme ja arvomaailmamme ja oman edun ajaminen perustuen ehdottomaan omaan totuuteen, hyvän elämän puolustamiseen tai yhteisen aatteen edistämiseen.

Tarvitsemme uutta visiota ja herätystä

Tältä pohjalta emme tule maailmaamme pelastamaan – tarvitsemme suurta murrosta uuteen tietoiseen ja luonnolliseen maailmankäsitykseen, jossa ainoan kotimme maapallomme ja ihmiskunnan pelastaminen perustuu yhteiseen näkemykseen siitä että olemme yhtä ja yhdessä elämme tai kuolemme.

Todennäköisesti tarvitsemme vielä yhden konkreettisen ja tarpeeksi dramaattisen katastrofin, jossa syntyy merkittävä määrä uhreja rikkaissa länsimaissa – köyhien maiden uhrithan eivät enää monesti ylitä edes uutiskynnystä meillä sivistyneessä? maailmassa. Herätys voi tulla ekokatastrofin, geenionnettomuuden, pandemian tai merkittävän ydinonnettomuuden muodossa.

Ihmiskunta ei ole vielä edennyt omalla evoluutiopolullaan tarpeeksi pitkälle pystyäkseen tekemään ne tarvittavat oikeat ratkaisut ja päätökset, joita tarvitsemme oman lajimme eloonjäämisen varmistamiseksi. Ihmiskunta on tällä hetkellä kuin syöpä, joka tuhoaa oman isäntänsä ja lopulta myös itsensä.

Tärkeä ensimmäinen askel

Vaikka vuosi 2009 ei ollut se ratkaisun vuosi, jota vuosi sitten vastaavassa kirjoituksessani kaavailin, niin yksi tärkeä askel eteenpäin on kuitenkin otettu. Olemme tulleet entistä tietoisemmiksi aikamme uhista ja niiden ratkaisemisen kiireellisyydestä ja välttämättömyydestä. Kööpenhaminan ilmastokokous oli ensimmäinen ja tärkeä askel, johon osallistuivat kaikki maailman valtiot ja vahvat kansalaisliikkeet. Olemme tunnustaneet tosiasiat ja edenneet ratkaisuvaiheeseen.

Nyt tiedämme, että poliittiset päättäjät tarvitsevat vielä vahvemman ja selkeämmän näkemyksen ja vaatimuksen meiltä tavallisilta kansalaisilta elinmahdollisuuksiemme puolustamiseksi ja pelastamiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Meidän on muutettava ensin itsemme ja arvomaailmamme ja sen jälkeen edellytettävä poliittisilta päätöksentekijöiltä päätöksiä ja meiltä itseltämme elintapojemme muutosta. Kysehän on meidän itse kunkin omasta tulevaisuudesta ja varsinkin lapsiemme ja lapsenlapsiemme tulevaisuudesta.

Kun muutat itsesi, muutat maailman.

Hyvää Joulua ja muutosten Uutta Vuotta 2010 toivottaen

Timo Nikkilä