Kohti uutta aikaa

Meidän tulee luoda uusi elämän perusta, joka luo edellytykset maapallon elonkehän - ihmisen ja luonnon – pelastamiselle, sopeuttamalla ihminen kestävän ja vastuullisen elämän moraalisiin ja ekologisiin reunaehtoihin ihmiselle mielekkäällä tavalla.

Tulevaisuus on meidän käsissämme

Ei ihminen pelasta elämää ja luontoa ennen kuin on pelastanut itsensä. Ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, jossa sen tulevaisuus ja eloonjääminen ovat riippuvaisia sen itsensä tekemistä valinnoista ja päätöksistä. Ihmiskunnan on nopeasti päätettävä, haluaako se säilyä lajina ja osana luonnon monimuotoisuutta, vai kuolla sukupuuttoon ja hävitä maapallolta ikuisiksi ajoiksi.

Nykyinen länsimainen elämäntapa ja sen leviäminen kaikkialle maapallolla elämisen perustaksi ja tavoitteeksi, ei ole mahdollinen ilman, että maapallon luonnolliset rajat ylitetään. Ihminen toki pystyy jatkamaan nykyistä menoaan vielä melko pitkään, mutta inhimillistä ja elämisen arvoista elinympäristöä ja -mahdollisuutta ei pystytä enää kaikille nykyisille maapallon asukkaille ja tuleville sukupolville tarjoamaan. Elämisestä tulee kamppailua eloonjäämisestä.

Tarvitsemme uutta elämän paradigmaa

Jotta ihminen säilyisi ja sen toiminta pysyisi luonnon asettamissa kestävissä rajoissa, on pystyttävä luomaan “uusi elämän paradigma”.

Meidän tulee luoda

• uusi perusta ihmisen elämisen tavalle ja globaalille maailmanjärjestykselle
• yhdistämällä ihmisen hyvän elämän ja elämän tarkoituksen etsiminen,
• henkisyyden tarve ja
• ekologinen maailmankuva, joka vaatii ihmisen nöyrtymistä osaksi luonnon kiertokulkua, jossa luonnon kestokyky ja sen säilyminen elinvoimaisena asettavat rajat ihmisen toiminnalle,
• uudeksi kokonaisvaltaiseksi maailmankuvaksi, joka luo uuden yhteisen tarinan ja tavoitteen ihmiskunnalle.

Ekologinen maailmankuva vaatii luonnon kunnioittamista elämän lähteenä ja ylläpitäjänä sekä sen hyväksymistä, että luonnolla ja kaikilla sen osallisilla on luontainen arvonsa ihmisestä riippumatta.

Uusi maailmankuva ja henkisyys avaavat oven tulevaisuuteen

Tavoitteena tulee olla pelastaa sekä ihminen että luonto siten, että ihmisen elinmahdollisuudet maapallolla säilyvät tuleville sukupolville ja luonnon monimuotoisuus ja elinvoimaisuus säilyvät ja ylläpitävät tätä elämisen mahdollisuutta kestävällä tavalla ja luovat sitä kautta mahdollisuuden luonnolliseen ja hyvään elämään maapallolla. Meidän tulee luopua nykyisestä ekologisesti kestämättömästä länsimaisesta kuluttamiseen ja jatkuvaan kasvuun perustuvasta elämäntavasta, joka tuhoaa maapallon elonkehän ja aiheuttaa sen kautta luonnolle ja ihmiselle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia säilyä hengissä.

Ilman uutta maailmankuvaa ja henkisyyttä, joka kumpuaa uudesta evoluutionäkemyksestä ja uuden tieteen ja kosmologian luomasta todellisuuskäsityksestä, emme tule tästä suuresta murroksesta selviämään.

Miksi ihminen on vaikeuksissa?

Ihminen on evoluution kärkiolentona noussut asemaan, jossa mikään ei voi sen toimintaa lyhyellä tähtäyksellä rajoittaa paitsi mahdollisesti ihminen itse. Jotta ihminen haluaisi vapaaehtoisesti nöyrtyä kestäväksi osaksi luonnon kiertokulkua ja antaisi myös muille elonkehän jäsenille elinmahdollisuuden nyt ja tulevaisuudessa, vaatii sen uudenlaista suhdetta sekä luontoon että ihmiseen itseensä.

Muutos ilman luopumisen tuskaa

Uuden ekoeettisen maailmankuvan ja evolutiivisen henkisyyden kautta tapahtuva uudestisyntyminen mahdollistavat ihmisen nöyrtymisen ekologisiin reunaehtoihin ilman, että luopumisen pakko ja tuska aiheuttavat ylitsepääsemätöntä muutosvastarintaa ja henkilökohtaista ahdistusta ja menettämisen pelkoa. Terve luontosuhde - luonnon kokeminen kaiken elämän lähteenä ja ylläpitäjänä sekä elämyksellisenä ja virikkeellisenä elinpiirinä ja kokemismaailmana, täyttää tyhjyyden, joka syntyy luovuttaessa nykyisestä elämäntavasta ja luo uuden elämänsisällön ja -perustan länsimaiselle ihmiselle.

Moraaliset ja ekologiset reunaehdot hyväksyessään ihminen antaa itselleen sekä muille elonkehän jäsenille mahdollisuuden säilyä myös seuraavalle vuosituhannelle ja luo samalla itselleen hyvän elämän edellytykset. Ihminen alistuu näihin reunaehtoihin joko vapaaehtoisesti tai tuhoutuu. En usko, että tiede, tutkimus, teknologia tai globaali päätöksenteko pystyvät tai ehtivät saamaan aikaan tarvittavan muutoksen ihmisissä ja sen toimintatavoissa tai pakottamaan meidät alistumiseen. Muutoksen tulee lähteä meistä itsestämme. Me olemme se muutos jota tarvitsemme nyt. Olemmeko tarpeeksi viisaita tarttumaan tähän mahdollisuuteen?

Onko ihminen mahdollinen laji?

Ihminen on pystynyt biologisen evoluution luomien hyvin kehittyneiden aivojensa ja kulttuurievoluution avulla nousemaan asemaan, jossa sitä ei uhkaa enää mikään muu kuin ihminen itse. Ihminen on levittäytynyt joka paikkaan maapallolla ja lisääntynyt voimakkaasti viimeisten satojen vuosien aikana. Ihminen on kehittänyt itselleen muulle luonnolle ylivoimaisia, teknisiä apuvälineitä ja teknologiaa selviämään kamppailussa muiden lajien kanssa.

Olemme onnistuneet tässä tehtävässä niin hyvin, että olemme muodostuneet uhaksi omalle olemassaolollemme ja maapallon elonkehälle. Ihmisen luontainen pyrkimys hallita luontoa ja toimia omaksi edukseen on saavuttanut sellaisen voiman ja tehokkuuden, että evoluutio ja luonnon itsesäätelymekanismit eivät pysty tätä enää hallitsemaan ja korjaamaan, ei ainakaan ihmisen aikaperspektiivissä.

Ihminen on luonut tilanteen, jossa tulee pohdittavaksi Pentti Linkolan esittämä toteamus, että "Onko ihminen mahdollinen laji?" vai tuleeko ihmiskunta häviämään muiden sukupuuttoon ajamiensa lajien kanssa unohduksiin luonnon evoluution merkillisenä poikkeuksena. Meidän tulee omaksua uusi vastuullinen roolimme ja tehtävämme evoluution tietoisena kanssaluojana ja -toimijana - meidän tulee siirtyä tietoisen evoluution vaiheeseen, jossa pyrimme itse omalla toiminnallamme luomaan edellytykset elämän pelastamiselle.

Uusi maailmankuva ratkaisuna

Miksi ihminen ei ajattele, miksi ihminen ei pysähdy ja kohtaa omaa itseänsä, miksi ihminen ei tule toimeen ja viihdy oman itsensä kanssa, miksi ihminen turruttaa ja hukuttaa kykynsä ajatella, miksi ihminen hakee pikavoittoja ja -elämyksiä sekä -nautintoja, miksi ponnistelusta ja ajattelusta syntyvä nautinto ja siitä saatava aito elämänilo ei kiinnosta ihmistä?

Näkemykseni on, että ihminen pelkää kohdata totuuden, totuuden siitä, että olemme hävittämässä omalla toiminnallamme suuren osan maapallon elämästä ja aiheuttamassa oman lajimme sukupuuton. Pelko on ihmisen vaistonvarainen biologinen ja kulttuurinen itsesuojeluvaisto, joka suojelee kulttuurievoluutiota ja ihmisen nykyistä elämäntapaa ja kamppailua muuta luontoa vastaan ja aiheuttaa liian pitkälle mennessään lopulta ihmisen tuhoutumisen.

Elämän kunnioittaminen ja evolutiivisen tehtävämme ymmärtäminen on ihmisen evolutiivinen itsesuojeluvaisto, joka suojelee elämää ja evoluutiota ja saa ihmisen huomaamaan oman kulttuurievoluutionsa tuhomekanismit. Meidän tulee löytää uusi maailmankuva ja nousta seuraavalle ajattelun ja toiminnan tasolle, jotta pystyisimme ongelmamme ratkaisemaan.

Kirjóittaja Timo Nikkilä