Näin ei uutta tulevaisuutta luoda

He puolustavat olemassa olevaa, järjestelmää ja tapoja - uusi on aina uhka nykyisyydelle.

Heidän uudistumiskykynsä ja muutosalttiutensa on lähes olematonta. He luulevat, että pysyvyydessä on turva ja muutokseen suostutaan vain kun on pakko. He turvautuvat menneeseen, ennen kaikki oli hyvin, he muistelevat vanhoja hyviä aikoja. Muutos on uhka ja sitä on vältettävä. He pelkäävät muutosta, vaikka eivät sitä aina edes myönnäkään.

He puuhaavat kaikkea epäolennaista, he tekevät vimmatusti ja saavat onnistumisen tunteen paljosta tekemisestä - kokonaisuus on heillä kuitenkin aina hukassa. He karttavat virheen tekemistä, heidän mielestään on parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä edes pieni virhe. Julkisivu on aina pidettävä puhtaana, vaikka ”takapiha haisisi jo”. Kasvoja ei saa menettää koskaan.

Heille asiakkaat ovat välttämätön paha, asiakkaat vain sotkevat valmiit kuviot ja luovat epäjärjestystä ja kaaosta arjen miellyttävään harmauteen ja pysyvyyteen. He tietävät asiakkaansa parhaan, paremmin kuin asiakas itse. He ovat uppoutuneita omaan totuuteensa ja todellisuuteensa, ovet maailmalle pysyvät lujasti kiinni. He luottavat siihen, että kaikki pysyy ennallaan – se ”tulee budjetista kuin Manulle illallinen”.

Kukan ei ymmärrä heidän erinomaisuuttaan ja erilaisuuttaan - kuin he itse. Omaa reviiriä on puolustettava ja yhteistyö on vain väline sen turvaamiseen – kehenkään ei voi luottaa. Ihmisiin ei voi luottaa, järjestelmässä ja omassa itsessä on ainoa turva. Epäonni on muiden katalan juonen aiheuttamaa, onni on omaa erinomaisuutta.

Kenestä siis kirjoitan – sinustako, ajan hengestä vai pelosta kohdata uusi? Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – näin ei uutta tulevaisuutta luoda.

20.9.2008 Timo Nikkilä